Mitä Usko –albumin erikoispainos pitää sisällään?

Alkusoitto

Kenttä-äänityksille on pitkät perinteet. Vaikka Elias Lönnrot joutui kirjaamaan kansanperinteemme tallennusmatkoillaan runonlaulajien ja –lausujien annit paperille, oli hänkin oikeastaan kenttä-äänittäjä. Eliakselle ei vain oltu suotu alkeellisintakaan nauhuria työnsä avuksi, neliraitamankasta puhumattakaan.

Myös varhaisimmat bluesin ja kansanmusiikin taltioinnit tehtiin samoin keinoin: historioitsija matkasi tapahtumapaikoille, yleensä taiteilijoiden koteihin ja pisti mankan äänittämään. Näiden tallenteiden johtotähtenä oli dokumentaarinen puhtaus, retusoimattomuus. Tahdottiin tallentaa jotain tilanteessa läsnä olevaa, mitään kiillottamatta.

Studiotallenteetkin olivat pitkään yhtä totuudellisia: 1950 –luvulla äänitettyjen levyjen informaatio on pakostikin äänivalokuva siitä esiintymiskunnosta jossa kulloinenkin yhtye tai esiintyjä on sattunut olemaan, koska useamman raidan päällekkäisäänityksiä ei oltu vielä keksitty ja totuuden vääristely oli siksi mahdotonta. Myöhemmin asiat muuttuivat, mutta nyt en jatka sinne asti.

Itse asiaan.

Palaan siihen mistä aloitin: Lauluja lämpiöistä –dvd on sekin kooste kenttätaltiointeja. Tomi Palsa ehdotti joskus viime vuonna, että hän voisi kuvata ennen jokaista varsinaista keikkaani (jolla hän sattuu olemaan paikalla) yhden laulun. Se sopi, sillä soittelen takahuoneissa ennen itse iltamia joka tapauksessa; sillä tavalla valmistaudun astumaan lavalle eikä harjoitus ole ylipäätäänkään haitaksi. Yleensä soitan omia laulujani, mutta joskus myös muiden aikaansaannoksia, jos ne vain resonoivat minuun jollain erityisellä tavalla.

Lämpiöiden laulut on taltioitu kyseisinä hetkinä, melko vaihtelevissa akustisissa olosuhteissa ja monenkirjavien keikkojen odotusajoilla.

Pari vierailevaa soittajaakin eksyi mukaan, siksi että he sattuivat odottamaan samaisia keikkoja. Toinen heistä, alttoviulisti Tomi Rikkola, osui kuvattavaksi pariinkin eri otteeseen. Toinen takahuonesoittaja on Keinuva lahna –yhtyeen kitaristi Jussi Ollila, joka allekirjoittaneen tavoin pyrki valmistautumaan keikkaan, jota edeltävän olimme soittaneet viittätoista vuotta aiemmin.

___________

Mitä, missä ja mistä?

Messias (20.3. 2010, Tahto, Orimattila)

Yksi Uskon kappaleista. Tässä versiossa kokonaisuus on tarinankerronnallinen ja miltei hilpeä sävyltään. Sittemmin Halkosalmen Vellu teki Uskolla kuultavan version sovituksesta tummanpuhuvamman. Tähän – tai tämän sävyjä sivuavaan – malliin ehdin soittaa laulua muutamassa paikassa. Ensiesitys taisi olla hieman tätä aiemmin Seinäjoen ”varttibaarissa.”

Kellot (28.4. 2010, Belly, Helsinki)

Yhteiskeikan odottelusessioista, sillä (tämänkin laulun alun alkaen tehnyt) Austin Lucas oli Suomen kiertueellaan ja kutsui kaverikseen Helsinkiin.

Tätä ei ole varsinaisesti levytetty mihinkään, joskin suunnitteilla on ollut yhteis-ep, jossa toisella puolella soisi Austin ja toisella minä.

Koe-eläin (17.7. 2010, Tammerfest, Tampere, M/S Tammerkoski, mukana alttoviulisti Tomi Rikkola)

Äänitysolosuhteet eivät ole helpot kun takahuoneen virkaa ajoi laivan etukeula, mutta tunnelma oli kyllä katossa, siis tässä tapauksessa taivaassa, koska se oli kattona. Sanonta sai siis lunastuksensa tässä.

Rikkolan Tomi esittäytyi kesällä 2009 tarjotakseen itseään töihin. Sittemmin olemme soittaneet yhteiskeikkoja, ja olettaakseni viihtyneet toistemme seurassa, koska yhteisiä iltamia on sovittu lisääkin.

Laulu on Toivon kappaleita ja viulusovitus Tomin.

Muovailuvahaa (25.7. 2010 Navettarock, Lieto, tässäkin mukana Tomi Rikkola)

Tämä oli kotikutoinen festivaali jos jokin voi sellainen olla. Takahuone kertoo, mistä oli yleensä ottaenkin kyse. Tätä en kuitenkaan kirjoita pahalla, olipahan vain hyvin toisentyyppinen festivaalimiljöö ja –tunnelma kuin niillä niin sanotusti perinteisimmillä tapaa olla.

Tämä laulu tuli tehdyksi alun alkaen Rakkaudelle, mutta se tippui siltä jotenkin siihen sopimattomana vaikka muuten sopiva onkin. (Joskin yksi liveluenta julkaistiin ”Hyvää yötä, hyvät ihmiset” –kokonaisuudessa.) Tämä on ollut yksi niistä lauluista, jotka ovat saaneet tasaisen hyvän keikkavastaanoton. Viulusovitus on Tomin.

Missä kotini on? (27.7. 2010, DBTL, Turku, Linnateatteri)

Tämän tein Vesa-Matti Loirille; hän levytti kappaleen ”Hyvää puuta” –albumille. Pyrin tekemään myös tilauslauluni sellaisiksi, että voisin laulaa niitä myös itse. Erityisen tarpeellista se on silloin, jos tilaaja ei koe laulua onnistuneeksi mutta itse kokee. Silloin tehdyn työn luonne ei ole missään määrin hukkaan heitettyä.

Ei se tietysti ole muutenkaan, työ jalostaa silloinkin kun julkaisukelpoista tavaraa ei valmistu.

Hyvää yötä, nykyaika (12.8. 2010, Bar Soho, Porvoo)

Kyseisen Rakkauden kappaleen olin välillä unohtanut, en vain ollut tullut sitä soittaneeksi, kunnes joillain keikoilla väki alkoi pyydellä tämän perään.

Rakkautta äänitettäessä tämä tuntui hyvällä tavalla erityiseltä laululta, ja siitä huolimatta se – kuten mainittua – hautautui melkein kolmeksi vuodeksi.

Huolen hukkaaja (13.8. 2010, Brinkkalan Piha, Kirjakahvila, Turku)

Kirjakahvilan pihalla on ollut useampi hienotunnelmainen keikka. Tämäkin oli sellainen. Laulu on Uskon laulu, ja sen yksinkertaisuus tuntui aluksi johtavan siihen ettei kappaletta levylle laitettaisi. Myöhemmin aloin ajatella että levy nimenomaan tarvitsee tällaista vähemmän viitteitä ja viitteiden alaviitteitä käyttävää lyhyttä luentaa, oli sitten puhe sävellyksestä tai siitä mitä lauletaan.

Blondi (21.8. 2010, Ravintolalaiva Barco, Pori)

Ei-toivottujen laulujen – joita Kuusiston Pekka minulta tilasi kesäksi 2009 – yksi esimerkki. Tässä tempo ja soittotyyli on jostain syystä rivakanpuoleinen. Alkuperäinen, Marzi Nymanin jousistolle laatima sovitus oli verkkaisempi, lähempänä Walt Disney –kokoillanelokuvien klassista maailmaa.

En oikein osaa sanoa, mistä oli kysymys Porissa, mutta voihan tuota noinkin soittaa. Ja laulaa.

Vielä levyttämätön juttu.

Loppusijoituspaikka (28.8. 2010,  Lutakko Liekeissä, Lutakko, Jyväskylä, mukana Tomi Rikkola)

Lutakko ei ollut liekeissä kertaakaan kyseisen päivän aikana, sillä taivaan vesivarantojen sammutustyöt olivat ehtymättömät. Sää ei siis suosinut, mutta keikka oli kuitenkin plusmerkkinen. Hivenen luentotilaisuuden oloinen, mutta plusmerkkinen. Eikä läpimärkää yleisöä saata tosiaan syyttää siitä että koleus ja sateen jatkuvuus eivät saaneet heitä repeämään riemusta.

Tässä tosin olemme takahuoneessa, joten joidenkin pitää kuvitella kyseiset luonnonolot, ja paikalla olleet muistavat kyllä elleivät ole sitten ottaneet lämmikettä litrakaupalla.

Ja tämähän on siis Toivon kappaleista yksi.

Homokemikaaleja (4.9.2010, Kolmilammin lava, Ryttylä, yksityistilaisuus, mukana Jussi Ollila)

Tämä on laulu, joka ympäristö- tai muista hygieenisistä syistä jäi pois Lahnan ”Haaleita kylpyjä” –ep:ltä. Poliittisesti vähintäänkin epäkorrektin kappaleen tekstin isä on kuvataiteilijana ja monialamusikanttina tunnetun Ville Pirisen jälkeä, tosin minä muistelen stilisoineeni informaatiota laulettaviin mittoihin. Esityksen loppukommentoinnit johtuvat siitä, että edellisestä yhteisestä keikkatilanteesta on minun ja Jussin (ja koko muun seitsemän soittajan) tapauksessa vierähtänyt se 15 vuotta.

Jokainen sotilas on vihollinen (5.11. 2010, Rajapinnalla –konsertti, Musiikkikeskus, Kuopio)

Toinen Kuusiston Pekan kätilöimä ei-toivottu laulu. Tämän esitin illan konsertissa kokonaisen sinfoniaorkesterin tukemana. Se oli mielenkiintoista. Kuvauksen aikana Rautiaisen Timo, toinen konsertin laulajista, lankkaa kenkiään. Kun kuvaaminen loppui, hän kysyi: ”kuvasittekste jotain?” Vastasimme kuvanneemme. ”Olisitte sanoneet, niin olisin ymmärtänyt olla hiljaa!” Kengänlankkausprosessi ei kuitenkaan varsinaisesti pääse häiritsemään ainakaan minua. Kenties teitä, jos kuulonne on erityisen paljon minua kirkkaampi?

Tämä on julkaistu digisinglenä itseni ja Kamus –kvartetin yhteissoittotyönä.

Kurjuuden kuningas (21.11.2010, Saunamökki, Riihimäki)

Tämän harjoittelin Tuomari Nurmion 60 –vuotisjuhliin, kun pyydettiin. Ei sillä ettenkö olisi soittanut kappaletta ilolla, olen palannut sen kuuntelemiseen aina silloin tällöin jo kolmenkymmenen vuoden ajan. ”Kohdusta hautaan” on tavallaan täydellinen levy; kyllin yhtenäinen ja kyllin laveailmaisuinen samaan aikaan. Se ei ole helppo temppu tehtäväksi.

Kun juhlan järjestelijä otti yhteyttä ja kysyi, minkä laulun voisin esittää, käsitin että ainakin debyyttialbumilta voisin soittaa helposti puolet sen kappaleista.

Tästä pidän aivan erityisesti.

Niin, ja Tavastian takahuoneessa – jossa siis seikkaili sen neljä- viisikymmentä soittajaa – ei laulun taltioimisesta olisi tullut ns. hevon helvettiä.

Siitä syystä tallennus on tehty kotitreeniksellä.

Korkeasta ruohikosta (14.1. 2011, Nosturi, Helsinki)

Toinen juhlatilaisuus, eli JMKE –yhtyeen 25 –vuotisjuhlat, joihin sain soittokutsun. YUP:n kanssa levytimme tämän käännöstekstin, ja on sitä satunnaisesti keikoillakin soitettu. Omituinen, hieno lyhyt laulu.

Otin kunnia-asiakseni laatia tästä jonkun akustisen luennan, kun Villun ja yhtyeensä juhla-aika koitti. Neljännesvuosisata punkkia, se on aika paljon.

Wallengrenin kuolinvuode (19.1.2011, Saunamökki, Riihimäki)

Tästä soittotilasta hyvin moni laulu on saanut alkunsa: usea levytetty ja sitäkin useampi levyttämätön. Jos siis mietin lämpiöitä, on kuvassa näkyvä lämpiö se itselleni oleellisin ja tärkein.

”Kuolinvuode” on dvd:n kolmas ei-toivottu laulu, arvokeskustelun yritys ja arkkiveisu, jonka tempomaisema on vain hätäisempi kuin tavallisesti.

Tästä voinee löytää sielunsukulaisuutta Messiaaseen, joten palaan suunnilleen siihen mistä aloitin.