Messias: levyn avauslaulu ja mietteitä sen aiheistosta.

Kansanjoukko puntaroi: ”hyviä puhujia kaikki kuusi, mutta kuka heistä on Messias?”

Uskon avauskappaletta valitsimme ainakin parin kuukauden ajan. Levyn avaus on tekijöille erityisen merkityksellinen siksi että sen myötä paalutetaan joitain perustuksia, joiden päälle tulisi rakentaa niihin kyllin hyvin sitoutuvia elementtejä levyn edetessä. Ei ole yhdentekevää, mikä laulu on se ensimmäinen.

Tom Waitsin Mule variationsin avauslaulu Big in Japan ei ole levyn sävellyksellisesti ja sanoiltaan paras teos, jos minulta kysytään, mutta siinä on teemallisesti kylliksi viitteitä tulevasta sekä sointikuvallisesti levyn kokonaisilmettä kiteyttävä hönkä ja vimma. Sama koskee monia muita itselleni kestäväksi osoittautuneita levyjä.

Muitakin vaihtoehtoja tutkimme – niin kai kaikki, joille sananmukaisesti kokonaisen albumin tekeminen on tärkeää. Punnitustilanteissa suurin painoarvo asetettiin kahdelle päätekijälle: mikä on musiikillinen sävy, onko rytmiikka lupaavan oloinen ja mitkä ovat ensimmäiset laulettavat sanat.

Sitä kautta löysimme pari muuta avauspaikan kandidaattia, ja viikon tai kahden verran albumi olikin käynnistymässä Tyhjän päällä –kappaleella. Ne jotka ovat kuulleet kyseisen parin minuutin paukutuksen tietävät laulun olevan sisällöllisesti melko rentoutunutta lajia. Siinä oli ongelmamme.

Koska koen uskon ristiriitaisempana, monisyisempänä ja näkymättömissä olevia tasoja sisältävänä teemana kuin mitä Tyhjän päällä edustaa, palasimme lähtöruutuun.

Messiaan kysymys on itselleni kiehtova. Useimmissa lähteissä messias tarkoittaa pelastajaa. Messias on myös kuningas, vaikkei termillä taidetakaan tarkoittaa varsinaista maallista kuningasta.

Suomalaisille termi on tutuin Jeesus Nasaretilaisen hahmossa, eikä hänen puheissaan olekaan mitään vialla. Olen lueskellut Isoa Kirjaa viimeisen vuoden aikana ihan mielenkiinnostakin paljon, mutta Messias ei ainakaan minulle ole ensisijaisesti uskonnollinen kysymys.

Pikemminkin se on sarja laveampisisältöisiä kysymyksiä.

Tarvitsemmeko me messiaan ja jos, niin miksi? Mistä messiaan voi löytää ja mistä Hänet tunnistaa? Erityisen vaikeaa on ratkaista, kuka on niin kutsuttu väärä Messias. Ja mitä sekään tarkoittaa, väärä Messias? Jos vääräksi leimattu Messias ei aiheuta ympäristölleen suoranaista pahaa, miksei hänkin voisi olla sitä mitä on? Aihe on laajuudessaan sitä lajia, josta joku voisi kirjoittaa Iijoki –saagan paksuisen pinon kirjoja.

Suomalaisessa musiikissa otsikon perään on kyllä huudettu ikiajat. Iskelmällisessä fraseologiassa ”pelasta mut” esiintyy muunnelmineen uudestaan ja uudestaan. Mutta millainen on pelastajan rooli, jos hän ryhtyy pelastamaan toista aikuista ihmistä, niin kuin pop –lauluissa tavataan tehdä.

Kuka todella tarvitsee Messiaan, ja jos hän sellaisen saa, onko käänne onnellinen vai ei? Voiko tällaista sumaa edes purkaa? Saako siitä tehtyä hyvän laulun?