Jos mulla menisi todella huonosti
Rakkaus -levyä tehdessäni luulin tekeväni ”vain” levyllisen rakkauslauluja omista näkökulmistani käsin. Asiat kuitenkin johtivat toisiinsa niin että toivon käsitteleminen muuttui ohittamattomaksi. Toivon jälkeen tiesin, että Usko on vielä tehtävä; sille löytyi kokonainen tukku syitä ja syyt sysivät ideoita liikkeelle.
Lauluntekijä tahtoo tehdä lauluja, eikä ainoastaan tahdo, vaan hän on kiinnittynyt siihen tapaan elää. Ilman lauluntekoa hän kokee itsensä vajaaksi, jokin merkitysarvo puuttuu. Siksi useimmat eivät lopeta: vaikka heillä voisi olla materiaalisen turvan suoma mahdollisuus lopettaa sävellystyönsä, he eivät käytä sitä. Pitkälti yli seitsemänkymmenen vanha Merle Haggard vastasi tuoreeltaan toimittajan eläkkeellejäämiskysymykseen: ”eläke tarkoittaa kuolemaa.”
Paul Simon on nyt 69 -vuotias. Uusi albumi ilmestyy pian. On kerta kaikkiaan pakko lainata tähän hänen uunituore mietelmänsä: ”I don´t really have a whole lot choice about what it is I do, because my mind keeps doing this. That´s what I am, and if the work is valued in any way, that´s great. If it isn´t, then someone else will make that donation. — This is who I am. This is what I do. I make up songs and I try to make them as interesting as possible. Stand back and just let me get on with it.”
En taida sanoa asiaa tuon paremmin, mutta se on myös tällaisen miltei puolet nuoremman noviisin allekirjoitettavissa.
Uskon päätöslaulu on uusioversio Rakkauden avauslaulusta ”Jos mulla menisi todella huonosti.” Jo kertosäesummaus ”etsin täältä maasta palastani taivaasta, jotain mihin uskoa ja mihin tukeutua” tuntui jälkeenpäin katsoen johdatukselta: olin viitannut trilogian ensiminuuteilla trilogian päätösmahdollisuuteen, käsittämättä sitä. Se on omituista mutta innostavaa.
Lauluilla on erityisiä merkityksiä tekijöilleen: silloin kun menee hyvin, silloin kun ei mene oikein mitenkään ja etenkin silloin jos menee todella huonosti. Pelkillä lauluilla ei onni urkene, mutta helpotusta ne kyllä tuovat. Eivätkä ainoastaan tekijöille, parhaimmillaan ne tekevät saman vastaanottajille.
( ”Jos mulla menisi todella huonosti” on Uskon päätöskappale, numero kaksitoista. )