Jatkakaa soutamista

Saksalainen mies voitti silloisen historiankirjoituksen suurimman lottopotin. Niin pitkäaikaistyöttömästä sukiutui monimiljonääri. Mies oli aina ollut autojen perään, suureellisten autojen perään aivan erityisesti. Nyt hän saattoi saavuttaa unelmansa ja ostaa autokaupan. Kauppa oli täynnään mitä mieluisampia automalleja. Mies jätti kaupanteon ajatukset sikseen ja keskittyi sen sijaan itse nauttimaan autoistaan. Oli vain yksi jarruttava tekijä. Miehellä ei ollut ajokorttia. Rahaa sentään riitti, ja mies päätti palkata itselleen kuskin. Paljonkos autokuski miljonäärin rahavirroista veisi, summa oli hänen mittakaavassaan mitätön.

Mies istuskeli erilaisten loistoautojensa takapenkeillä ja huuteli kuskille minne suunnata seuraavaksi. Mies oli ollut viinaan menevä koko aikuisikänsä ja mikäpä oli kiskoessa lämmikettä pikakiitäjien pyhimmissä. Jano talttui ajoittaisesti mutta hengen nälkä ei: mies huomasi kaipaavansa seuraa, vaikka asiat olivatkin muuten liki täydellisellä tolalla. Seuraa löytyi helposti, ainahan miljonääri seuraa saa. Mies osti pitävämpiä määriä alkoholia, jotta muutkin iloiset veikot saattoivat kostuttaa kurkkujaan. Kuski kuljetti nyt maan läpi kokonaista seuruetta. Koitti kuitenkin sellainen päivä, jona mies ei malttanut pysyä irti ratista, vaikka veri ei ollut viinaksista vapaa. Sinä päivänä hän tienasi ensimmäisen rattijuopumussyytteensä.

Milloin tulee saavutetuksi raja, jonka ylitettyään ihminen ymmärtää olla kriittinen itseään kohtaan, punnita tekonsa ja myöntää virheensä? Saksalaismiljonäärille se hetki ei ollut oikeuden istunnossa. Päinvastoin, mies joi ja kuin tartunnan saaneena kampesi auton rattiin. Moni loistoauto oli hetkisessä valmista hinattavaa kaatopaikalle, ja ihmekö se, kun kuski ei alkujaankaan osannut ajaa ja ajokunto oli aina kelvoton.

Eräänä vähemmän toivottuna päivänä mies oli taas oikeuden edessä, ja syyttäjä luki osanottajille rattijuopumussyytteiden katkeamatonta listaa. Sallimus oli ollut mukana sikäli että vakavilta henkilövahingoilta oli säästytty, mutta ei miehen päätä voinut millään verukkeella silittääkään.

Edessä oli vuosien vankilatuomio, mutta maksamalla takuusumman mies saisi vielä hetken nauttia elämästä ilman kaltereja ikkunoissa. Takuusumma jäi maksamatta, mies oli jo käytännöllisesti katsoen varaton.

Miehen perhe oli ollut pienen ikuisuuden verran pettynyt isännän edesottamuksiin. Vankilakeikka katkoi siteet lopullisesti. Perhe alkoi suhtautui mieheen niin kuin tämä ei olisi koskaan ollut heidän perheensä jäsen. Konkurssikypsän autokaupan myymisellä katettiin miehen valtavat velat ja sikäli asiat olivat palanneet lähtöpisteeseen, aikaan ennen lottovoittoa. Erona oli vain se, että nyttemmin mies oli perheetön , asunnoton vankilakundi.

Vuosia myöhemmin, miehen päästessä vapauteen häntä haastateltiin suureen viikkolehteen, sillä vapautumisviikolla arvottiin lotossa jättipotti; kaikkien aikojen suurin, vielä suurempisummainen kuin se jonka mies oli aikoinaan voittanut. Haastattelija ei malttanut olla kysymättä, miltä miehestä nyt tuntuu. Mies vastasi harmittelevansa tekemiään ratkaisuja, eikä voinut noin vain ohittaa varsinkaan yksin jäämistään, mutta perusmielialansa hän kertoi olevan hyvä. ”Minulle kävi elämäni tässä vaiheessa tällä tavalla. Tästä minun on vain jatkettava eteenpäin. Mitä muutakaan voisin?”

Hyvä lukija. Tämä tarina ei ole yhtäläinen ”Jatkakaa soutamista” –kappaleen kanssa. Itse asiassa tässä tarinassa on hyvin vähäisesti yhtäläisyyksiä levytettyyn lauluun. Tahdoin silti kirjoittaa saksalaismiehestä, sillä hän oli selvästikin – upotettuaan itse oman optimistijollansa – päättänyt jatkaa soutamista. Häntä lainaten: ”tästä minun on vain jatkettava eteenpäin.”

Hyvää iltaa!

( ”Jatkakaa soutamista” on Uskon kappaleista toinen. )